perjantai 28. toukokuuta 2010

Ympäristövahingot Amerikan malliin

Meksikonlahden öljyvuoto on saatu nähtävästi viimein ainakin osittain tukittua. The Economist tietää kertoa uusimmassa numerossaan, että juristit ovat olleet täydessä vauhdissa jo pitkään.

Vankat tietoni Yhdysvaltain ryhmäkannelainsäädännöstä perustuvat pääasiassa John Grishamin romaaneihin. Tähänastiset tiedot öljyonnettomuuden seurauksista eivät pakota muuttamaan käsityksiäni olennaisesti.

Jo öljyonnettomuuden alkamista seuranneiden kahden viikon ennätettiin jättää yli 70 kannetta, joista monet ovat usean vahingonkärsijän yhteisiä ryhmäkanteita. Liikkeelle on lähdetty jo paljon ennen vahinkojen ilmenemistä. Tavoitteena tässä on saada oikeudenkäynnissä johtava rooli, ja varmistaa suurimmat palkkiot. Oikeudenkäynnit tulevat alkamaan käsittelyllä siitä, mitkä jutut yhdistetään toisiinsa ja missä ne käsitellään. Kantajat suosivat Louisianaa, jossa on tuomittu avokätisiä korvauksia. Öljy-yhtiö taas toivoo mahdollisimman paljon juttuja öljymyönteiseen Texasiin.

Vahingonkorvausten odotetaan nousevan suuremmiksi kuin Alaskassa vuonna 1989 tapahtuneen Exxon Valdez-onnettomuuden kohdalla. Noista korvauksista on riidelty viime vuosiin saakka, ja lopulliset puhdistus- ja vahingonkorvauskustannukset olivat Exxonile noin neljä miljardia dollaria. Rangaistusluonteiset vahingonkorvaukset jäivät Exxon tapauksessa ”vain” noin 500 miljoonaan dollariin korkeimman oikeuden päätöksellä (olen ymmärtänyt, että asianajotoimistot nettosivat tästä noin viidesosan). Tämän perusteella BP toivoo, että nämä ”punitive damages” jäävät tälläkin kertaa siedettäviksi.

Suomessa ryhmäkannelaki tuli voimaan vuonna 2007. Sen soveltamisala on rajoitettu kuluttajansuoja-asioihin ja kannetta voi ajaa vain kuluttaja-asiamies. Lainvalmistelussa ympäristöasiat olivat esillä, mutta ne jätettiin lopulta pois lain soveltamisalasta. Hallituksen esityksen mukaan lain soveltamisalaa voidaan myöhemmin harkita laajennettavan esimerkiksi ympäristövahinkoihin, jos kuluttajansuojan alalla saadut kokemukset ryhmäkanteesta osoittautuisivat myönteisiksi.

torstai 20. toukokuuta 2010

Osoituksia jätteenpolttodirektiivin ongelmista

Hevosenlannan polttamisen vaikeus on noussut pikku-uutisiin aina silloin tällöin. Vähän aikaa sitten moni lehti (esimeriksi Uusi Suomi) teki aiheesta juttuja STT:n uutisen innoittamana.

Jätteiden polttamista koskee pääsääntöisesti EU:n jätteenpolttodirektiivin perustuva jätteenpolttoasetus. Käytännössä asetuksen vaatimukset tekevät pienimuotoisen jätteenpolton mahdottomaksi. Pelkät mittalaitteet saattavat maksaa toistasataa tuhatta euroa. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan asetus koskee myös hevosenlannan polttoa:
  • Hevosenlantaa sisältävää kuiviketta oli tarkoitus kuivata ja tehdä poltettavia brikettejä. Kyseessä oli jätteenpoltto. Eri mieltä ollut ympäristöasiantuntijaneuvos tosin katsoi, että ”prosessikokonaisuus edustaa kokonaisvaltaisen ympäristönsuojelun kannalta erittäin kannatettavaa ratkaisua” ja että brikettejä ei voida pitää jätteenä. (KHO:2009:61).
Jätteenpolttosäännösten soveltamisalasta on saatu suomalaisten toimesta muutenkin oikeuskäytäntöä:
  • Jätteistä valmistetun kaasun polttaminen ei ole jätteenpolttoa edellyttäen, että kaasu puhdistetaan (KHO:n pyynnöstä annetut EY-tuomioistuimen ennakkoratkaisut C-317/07 ja C-209/09).
  • Hiilivoimalaitoksen savukaasujen puhdistusprosessissa syntyvää suodatinkakkua oli aiemmin siirretty saman hiilivoimalaitoksen kattilaan poltettavaksi. Tämä ei ollut enää mahdollista, koska se olisi ollut jätteenpolttoa. (KHO 5.2.2010/193).
Tapaukset, varsinkin hevosenlanta ja suodatinkakku, osoittavat jätteenpolttodirektiivin valuvian. Lupaviranomaisilla ei ole oikeutta sulkea pois jätteitä tapauskohtaisesti direktiivin ulkopuolelle sillä perustella, että juuri näiden jätteiden polttaminen ei aiheuta vaaraa ympäristölle.

Järkevää mutta jätteenpolttosäännösten kannalta kyseenalaista toimintaa voidaan yritellä perustella sallituksi väittämällä, että poltettava aine ei olekaan jätettä. Allekirjoittanutkin on saanut tähän liittyen töitä, joten ei pitäisi valittaa. Keskustelu menee kyllä tällöin sivuraiteille. Jätteen käsitteellä ei ole juuri tekemistä sen kanssa, onko aineen polttamisesta vaaraa ympäristölle. Uuden jätelain jälkeen tosin ehkä hiukan aiempaa enemmän.

Jossain on vikaa, jos ympäristönsuojelun takia on pakko yrittää selittää lantaa muuksi kuin jätteeksi.

perjantai 14. toukokuuta 2010

Vanhat huoltoasemat vaikeuksissa

Polttonesteiden jakeluasemien ympäristölupakäytäntö on ollut ainakin viimeisen vuosikymmenen tiukkaa. Erityinen ongelma liittyy vahoihin huoltoasemiin, jotka sijaitsevat pohjavesialueella. Kun näille on haettu uuden lain mukaista ympäristölupaa, koko lupahakemus on voitu hylätä. Perusteluna on ollut pohjaveden pilaantumisen riski. Koko toiminta on voitu joutua lopettamaan.

Korkein hallinto-oikeus antoi asiasta uusimman vuosikirjaratkaisun 10.5.2010 (KHO:2010:28). Ankara linja näyttää jatkuvan. Tapauksessa I luokan pohjavesialueella olevalle polttonesteiden jakeluasemalle ei myönnetty ympäristölupaa. Erikseen todettiin, että pohjaveden pilaamiskielto ei koske ainoastaan vedenottamoiden alueen pohjavettä. Päätöksessä ei suoraan sanota, onko polttoaineiden jakeluasemille olemassa tekniikkaa, joka riittää poistamaan tärkeimmilläkin pohjavesialueilla pohjaveden pilaantumisen riskin. Ainakaan tässä tapauksessa selvityksiä teknisistä ratkaisuista ja pohjaveden kulkeutumisesta ei kuitenkaan katsottu riittäväksi.

KHO:n ratkaisemassa tapauksessa polttonesteiden jakeluasema oli ollut samassa paikassa 1960-luvulta alkaen. Alue oli kaavoitettu asemakaavassa huoltoasemaa varten. Lain mukaan asema ei ollut tarvinnut aiemmin ympäristölupaa tai muuta ympäristöllistä lupaa. Näille asioille KHO ei antanut merkitystä, vaan asiaa arvioitiin samoin, kuin uuden polttonesteiden jakeluaseman sijoittamista. Jo aiemmin KHO on antanut samansuuntaisen ratkaisun ainakin vuonna 2003. Uudessa tapauksessa oikeusohje kirjoitettiin vielä selvemmin ratkaisun otsikkoon: ”Ympäristönsuojelulain kannalta kysymys oli kokonaan uudesta ympäristöluvasta, ja lupaharkinnassa hanketta arvioitiin uuden polttonesteiden jakeluaseman sijoittamisena kyseiselle alueelle.”. KHO on nähtävästi katsonut, että koska vanhalla toiminnalla ei ole ympäristöperustein harkittua lupaa, niin ei ole mitään vanhojen lupapäätösten pysyvyyteen, oikeusvoimaan tai niiden tuomaan luottamuksensuojaan liittyviä seikkoja, joihin uuden ja vanhan toiminnan erilainen kohtelu voisi perustua.

Pohjaveden pilaamista ei tietenkään pidä sallia, ja huoltoasemien historia on tässä suhteessa kiistatta musta. Eikö kuitenkaan ole rajatapauksia, joissa uusi toiminta ei olisi hyväksyttävää, mutta vanhan aseman sallittaisiin jatkaa toimintaansa (kunhan tekniikka uusitaan siten, että riskit minimoidaan)? Perusteluna voisi olla perustuslain turvaama omaisuudensuoja ja elinkeinonharjoittamisen vapaus sekä yleinen hallinto-oikeudellinen kohtuullisuusperiaate. Nähtävästi tällainen argumentointi ei ainakaan pohjavesiasioissa kuitenkaan voi menestyä.

Tervetuloa

Tervetuloa uuteen ympäristölainsäädäntöön keskittyvään blogiin.

Tarkoituksena on testata ainakin seuraavien muutamien kuukausien aikana, kuinka blogi toimii lakiasioiden asiapitoisessa mutta vapaamuotoisessa kommentoinnissa ja näkemysten vaihtamisesta.

Blogissa ei anneta oikeudellista neuvontaa eikä pääsääntöisesti kommentoida vireillä olevia asioita. Blogin kautta ei oteta vastaan eikä hoideta asianajotehtäviä. Työasioissa yhteystietoni löytyvät sivulta www.peltonenlaw.fi.