Jätteiden polttamista koskee pääsääntöisesti EU:n jätteenpolttodirektiivin perustuva jätteenpolttoasetus. Käytännössä asetuksen vaatimukset tekevät pienimuotoisen jätteenpolton mahdottomaksi. Pelkät mittalaitteet saattavat maksaa toistasataa tuhatta euroa. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan asetus koskee myös hevosenlannan polttoa:
- Hevosenlantaa sisältävää kuiviketta oli tarkoitus kuivata ja tehdä poltettavia brikettejä. Kyseessä oli jätteenpoltto. Eri mieltä ollut ympäristöasiantuntijaneuvos tosin katsoi, että ”prosessikokonaisuus edustaa kokonaisvaltaisen ympäristönsuojelun kannalta erittäin kannatettavaa ratkaisua” ja että brikettejä ei voida pitää jätteenä. (KHO:2009:61).
- Jätteistä valmistetun kaasun polttaminen ei ole jätteenpolttoa edellyttäen, että kaasu puhdistetaan (KHO:n pyynnöstä annetut EY-tuomioistuimen ennakkoratkaisut C-317/07 ja C-209/09).
- Hiilivoimalaitoksen savukaasujen puhdistusprosessissa syntyvää suodatinkakkua oli aiemmin siirretty saman hiilivoimalaitoksen kattilaan poltettavaksi. Tämä ei ollut enää mahdollista, koska se olisi ollut jätteenpolttoa. (KHO 5.2.2010/193).
Järkevää mutta jätteenpolttosäännösten kannalta kyseenalaista toimintaa voidaan yritellä perustella sallituksi väittämällä, että poltettava aine ei olekaan jätettä. Allekirjoittanutkin on saanut tähän liittyen töitä, joten ei pitäisi valittaa. Keskustelu menee kyllä tällöin sivuraiteille. Jätteen käsitteellä ei ole juuri tekemistä sen kanssa, onko aineen polttamisesta vaaraa ympäristölle. Uuden jätelain jälkeen tosin ehkä hiukan aiempaa enemmän.
Jossain on vikaa, jos ympäristönsuojelun takia on pakko yrittää selittää lantaa muuksi kuin jätteeksi.
Hyvä uusi blogi! Kiitos Petri!
VastaaPoistaTuo lannanpoltto velvoittaa meidät hevosharrastajat kommentoimaan ja pitämään tärkeää aihetta esillä. Hevosten määrä kasvaa jatkuvasti ja hevostalous on yksi merkittävä tulevaisuuden maatalouden ala.
Kuinka ihmeessä yhteisessä EU:ssa naapurimaissa hevosen lantaa saa polttaa ja meillä Suomessa ei? Lannanpolttoluvalle on huutava tarve!
Hevostiloilla, etenkin kaupunkien tuntumassa, on nykyisin suuria ongelmia saada lantaa lantalasta eteenpäin. Hevostilat ovat usein hehtaarikooltaan pieniä, ja vähäiset pellot ovat laidunkäytössä. Hevosenlannan levittäminen laidunmaille vaatii kunnollisen maanmuokkauksen, jotta loisten kiertokulku katkeaa. Lannan levittäminen on naapuriviljelijällekin työlästä, vaikka etenkin turvelanta on erinomainen maanparannusaine. Lannan mukana saattaa tulla myös ei-toivottuja rikkakasvien siemeniä. Eipä tuo lanta näytä nykypuutarhureillekaan kelpaavan, vaikka ilmaiseksi saisi.
Turpeen tai purun sekainen lanta sopisi erinomaisesti poltettavaksi, maatilan lämmitykseen käytettäväksi ja isommilla hevostiloilla myytäviksi briketeiksi. Tekniikkakin näyttää saksalaisilla ja ruotsalaisilla olevan hallussa. Mistään jätteen hävittämisestä ei siis olisi kyse vaan ”biomoottoreiden” tuottaman uusiutuvan energian hyödyntämisestä.
Lannan lisäksi (kasviperäinen/eläinperäinen jäte) tulkintaa kaipaa myös onko nykyhevonen hyöty-,tuotanto-, lemmikkieläin vai mikä. Tämä vaikuttaa mm. hevosten lääkintäkäytäntöihin.
Juttua riittäisi myös joidenkin kuntien kohtuuttoman tiukoista rakentamismääräyksistä hevostalleja ajatellen.
Eipä ole ensimmäinen asia, jossa ainoa kieltämisen peruste on direktiivi, ja sitten kuuluu kuitenkin ainakin huhuja että muissa EU-maissa asia onnistuisi.
VastaaPoistaPS. Kiitos ensimmäisestä "virallisesta" blogikommentista! Sähköpostiin on ennättänyt tulla enemmänkin palautetta.