Vesioikeudellisia väitöskirjoja

Mieleeni ei tule kovin tuoreita suomenkielisiä vesioikeudellisia monografioita (syynä voi toki olla huono muisti ja lukeneisuuden puute). Mutta nyt veden saatavuuden ongelmat ympäri maailmaa ja ratkaisumallien vertaaminen Suomen vesilainsäädäntöön on ollut niin houkutteleva teema, että siihen on tarttunut kaksikin tutkijaa. Heidi Andersson väitteli 3.9. aiheena ”Veden saatavuus”. Tietääkseni myös Antti Belinskij on saanut valmiiksi väitöskirjansa ”Oikeus veteen. Talousveden saatavuus Suomen ja Etelä-Afrikan oikeudessa.”

Kovin paljoa en ole ennättänyt Anderssonin väitöskirjaa katsoa. Kommentoin ainoastaan erästä yksityiskohtaa, nimittäin aika rajuna pitämänäni analyysia Turun Seudun Veden pohjavesihankkeesta (s. 288–320). Tuossa hankkeessa Kokemänjoesta peräisin oleva vesi imeytetään Virttaankankaalla tekopohjavedeksi ja siirretään putkea pitkin Turun seudulle. Toiminnan on tarkoitus alkaa 2011. Asiasta on riidelty korkeimmassa hallinto-oikeudessa jo usemmankin kerran, ja jotain ympäristövaikutuksia hankkeella varmasti on.

Väitöskirjassa Turun hanketta verrataan viiteen William Coxin kehittämään kriteeriin siitä, milloin vedensiirtoja voidaan pitää poliittisesti ja ympäristöllisesti oikeutettuina. Erityisesti yhteenvetotaulukossa TSV:n hanke tyrmätään. Hanke ei ole yhteensopiva kolmen kriteerin kanssa: TSV:n hanke ei perustu todelliseen vesipulaan, siitä aiheutuu huomattavia ympäristövaikutuksia ja siitä aiheutuu huomattavia sosiokulttuurisia jännitteitä. Myös neljännen kriteerin kanssa tilanne on kyseenalainen; tämän kriteerin mukaan siirto ei saa aiheuttaa veden ottopaikan tulevaa kehitystä. Ainoa plussa Turun hankkeelle tulee taloudellisten hyötyjen jakamisesta oikeudenmukaisesti, koska toteuttaja maksaa korvauksia lunastamistaan maa-alueista.

Kun väitöskirjan teema ja Coxin kriteerit liittyvät maailmanlaajuiseen keskusteluun vesien siirroista, niin kai kriteerien soveltamisessakin pitäisi olla samat periaatteet kaikissa maailman maissa. Kansainvälisessä keskustelussa vedensiirtohankkeet eivät ole vain puhtaan veden siirtämistä. Niihin voi liittyä useiden uusien voimalaitosten rakentamista ja jokien virtausten muuttamista. Veden siirtojen suuruusluokkaa voidaan mitata kuutiokilometreissä vuodessa eli kymmeniä kertojen enemmän kuin Turussa. Sosiaaliset vaikutukset voivat tarkoittaa esimerkiksi ihmisten uudelleensijoittamista pois vanhoilta asuinpaikoiltaan. Jos laitetaan maailman vedensiirtohankkeet jonoon niiden ympäristövaikutusten ja sosiaalisten vaikutusten perustella, niin kaipaisin lisäperusteluja, ennen kuin löisin Turun hankkeelle punaisia leimoja.