Oikeustapauksia päästökaupasta

Viime viikkoina olen pohtinut kasvihuonekaasujen päästökauppaan liittyviä asioita. Yllättävän paljon löytyy jo mm. EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Tässä malliksi pari päätöstä Unionin yleisestä tuomioistuimesta (aiemmin ensimmäisen asteen tuomioistuin, valitusoikeus Unionin tuomioistuimeen):

1. Kansallisten suunnitelmien hyväksyminen (23.9.2009: Puola v. Komissio T-183/07 ja Viro v. Komissio, T-263/07)

Päästökauppakaudelle 2008-2012 jokaisen EU:n jäsenvaltion piti laatia suunnitelma valtion jakamien päästöoikeuksien kokonaismäärästä ja oikeuksien jakamisesta laitoksille (NAP). Komissiolla oli oikeus hylätä suunnitelma kolmen kuukauden kuluessa sen esittämisestä. Komissio esitti useimpien valtioiden suunnitelmiin muutosvaatimuksia. Esimerkiksi Suomi pienensi toiminnanharjoittajille jaettavien päästöoikeuksien kokonaismäärää komission vaatimalla tavalla 2,042109 miljoonalla tonnilla. Kaikki maat eivät hyväksyneet komission päätöstä ja osa valitti päätöksistä. Unionin yleinen tuomioistuin on kumonnut ainakin Viroa ja Puolaa koskevat komission päätökset.

Tuomioistuin mm. lausui, että komissio oli käytännössä asettanut jäsenvaltion päästöoikeuksille täsmällisen ylärajan. Direktiivin mukaan tämä kuitenkin on jokaisen jäsenvaltion tehtävä. Edelleen tuomioistuin katsoi, että komission väite siitä, että sen omat laskelmat ovat luotettavampia kuin jäsenvaltion, ei vielä osoita, että jäsenvaltion laskentatapa on direktiivin vastainen.

2. Direktiivin osittainen kumoaminen (2.3.2010: Arcelor v. Parlamentti ja Neuvosto, T-16/04)

Teräsyhtiö Arcelor vaati mm. EU:n päästökauppadirektiivin osittaista kumoamista. Yksityinen henkilö tai yritys ei voi yleensä vaatia tällaista, mutta poikkeuksellisesti se on mahdollista, jos direktiivi koskee henkilöä tai yritystä ”suoraan ja erikseen”. Arcelor yritti mm. väittää, että se kuuluu raakaraudan tuottajien muuttumattomaan ja suljettuun ryhmään ja että tässäkin ryhmässä sen asema on ainutlaatuinen sen tuotantovolyymin ja konsernin rakenneuudistuksen takia. Kriteerin "suoraan ja erikseen" tulkinta on kuitenkin perinteisesti ollut tiukka, eikä se lieventynyt tälläkään kertaa. Arelorin vaatimusta direktiivin kumoamisesta ei tutkittu.

Päätöksiä löytyy täältä.