YVAta vaiko ei

Kari Kuusiniemi tarttuu uudessa Heikki Kullan 60-vuotisjuhlajulkaisussa "Hallinto ja hallintolainkäyttö" ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn (YVA) liittyviin kysymyksiin. Erityisesti hän käsittelee uusien vuoden 2006 lainmuutosten merkitystä hallintotuomioistuimien kannalta. Esille saattaa tulla monia mm. virallisperiaatteeseen ja valitusoikeuksiin liittyviä kysymyksiä. Seuraavassa lähempää tarkastelua kaivoksia koskevien YVA-päätösten oikeusvoimasta eräässä erityistapauksessa (sama soveltuu melkein mihin tahansa hankkeeseen, jolle tarvitaan useita lupia):

1. yhteysviranomainen tekee päätöksen, että pienessä kaivoshankkeessa ei tarvita YVA-menettelyä; naapurit eivät saa tässä vaiheessa valittaa päätöksestä
2. hankkeelle myönnetään ympäristölupa
3. naapuri valittaa ympäristölupapäätöksestä hallinto-oikeuteen valittaen samalla siitä, että yhteysviranomaisen päätös olla vaatimatta YVAa on ollut virheellinen
4. hallinto-oikeus hylkää valituksen, ja katsoo, että YVAa ei ole tarvittu ja yhteysviranomaisen päätös on ollut lain mukainen; naapuri ei valita korkeimpaan hallinto-oikeuteen
5. hankkeelle myönnetään kaivoslain mukainen lupa
6. toinen naapuri valittaa kaivoslain mukaisesta luvasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen valittaen samalla, että yhteysviranomaisen päätös olla vaatimatta YVAa on ollut virheellinen

Mitä tapahtuu, jos valitus on KHO:n mielestä perusteltu: voiko KHO käsitellä yhteysviranomaisen päätöksen lainmukaisuuden ja päättää YVAn tarpeesta vai onko asia jo ratkaistu Vaasan hallinto-oikeuden ympäristölupa-asian yhteydessä tekemällä lainvoimaiseksi jääneellä päätöksellä?

Kuusiniemen mukaan tilanne on ongelmallinen. Hän toteaa, että oikeusvoimaopit ja niihin kytkeytyvä odotus tietyn oikeuskysymyksen pysyvästä ratkaisemisesta puoltavat tulkintaa, joka estää korkeinta hallinto-oikeutta puuttumasta lainvoimaisesti ratkaistuun YVA-kysymykseen. Ymmärtääkseni Kuusiniemi katsoo, että korkein hallinto-oikeus ei voi tutkia asiaa valituksena.

Toisaalta Kuusiniemi katsoo, että tilanne voisi olla EU-oikeuden vastainen, koska YVA-velvollisuus perustuu suoraan direktiiveihin ja viranomaisilla ja tuomioistuimilla on ”velvollisuus kaikin keinoin varmistaa EU-oikeuden oikea tulkinta”. Kuusiniemi katsoo, että jos yhteysviranomaisen virheelliseksi katsottava päätös on saanut lainvoiman, niin päätöksen purkaminen voi mahdollistaa ulospääsyn EU-oikeuden vastaisesta tilasta.

Pääpiirteissään kirjoitukseen on helppo yhtyä. Sen painotukset herättävät kuitenkin muutamia kysymyksiä.

Ensiksi tulee mieleen, mikä merkitys purkukynnykseen on sillä, että hankkeella ei ole vielä kaikkia lainvoimaisia lupa. Edellä kuvattua tapausta voidaan verrata tilanteeseen, jossa kaivoslain mukaista lupaa ei tarvittaisi, vaan Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lainmukaisuus tulisi KHO:ssa vireille naapurin valitusajan päättymisen jälkeen tekemällä purkuhakemuksella. Onko KHO:n päätöksen purkamista koskeva harkinta merkittävästi erilaista riippuen siitä, tuleeko asia vireille omana asianaan vai uuden lupa-asian käsittelyn yhteydessä? Mielestäni vivahde-ero voi olla, mutta harkinnan lähtökohtien pitäisi olla samat.

Toiseksi kiinnittää huomiota, että Kuusiniemi painottaa EU-oikeudellista näkökulmaa vahvasti ja purun tarpeen arviointi näyttää lähtevän nimenomaan EU-oikeuden vastaisuudesta. Hallintolainkäyttölain mukaan päätös voidaan purkaa mm., jos se perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Tämä soveltuu niin kansallisen lainsäädäntöön kuin EU-oikeuteenkin. Korkein hallinto-oikeus ei näyttänyt asettavan väylämaksua koskevan päätöksen purkamista koskevassa asiassa KHO 2009:99 EU-oikeutta juuri eri asemaan kuin kansallista oikeutta. Kuusiniemen painotukset vaikuttavat erilaisilta.