Parveketupakointi ja Montesquieu

Jos asunto-osakeyhtiö kieltää tupakoinnin talon parvekkeilla, niin asukas voi moittia taloyhtiön päätöstä yleisissä tuomioistuimissa: käräjäoikeudessa, hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa. Jos kunnan terveyslautakunta kieltää samalla parvekkeella sauhuttelun, niin lautakunnan päätöksestä valitetaankin hallinto-oikeuteen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tarvitaanko kahta erillistä tuomioistuinorganisaatiota?

Nettimaailmassa tästä keskusteltiin viime viikolla, kun kaksi bloggaavaa professoria – Jyrki Virolainen ja Jukka Kemppinen – kannattivat molemmat yhdistämistä. Molemmat blogit ovat niin vilkkaita, että keskustelu käytiin parissa päivässä, ja viikon aikana molemmat ovat jo kirjoittaneet useita uusia avauksia. Tässä vähän hitaammalta kirjoittajalta kaksi näkökulmaa:

1. Oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja perusoikeudet. Toisissa blogeissa kommentoijat epäilivät yhdistymisen vaarantavan kansalaisten oikeusturvan, kun yleisten tuomioistuinten väki ajattelee asioista eri tavalla kuin hallinto-oikeustuomarit (esim. virallisperiaate ja tutkimisperiaate). Toki viranomaisen päätöksen lainmukaisuuden tutkiminen vaatii erilaista prosessia kuin vaikkapa rikosasia. Mutta samalla tavalla vaatii rikosasian käsittely erilaista prosessia kuin sopimusriita. Tärkeämpää on, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keskeiset perusteet ovat samantyyppisiä hallinto-, riita- ja rikosprosessissa. Läheisempi yhteys hallinto-oikeustuomareiden ja muiden tuomareiden välillä ei olisi uhka, vaan ehkä jopa kummallekin osapuolelle antoisaa.
2. Vallan kolmijako-oppi. Painotetaanko terveyslautakuntaa, hallinto-oikeutta ja korkeinta hallinto-oikeutta yhtenä kokonaisuutena, jossa eri osapuolet pyrkivät (tietysti toisistaan riippumattomina) yhteiseen päämäärään? Vai painotetaanko tuomioistuimien roolia hallinnosta erillisenä laillisuuden valvojina: tuomioistuin valvoo terveyslautakunnan päätöksen lainmukaisuutta samalla tavoin kuin se valvoo asunto-osakeyhtiön päätöksen lainmukaisuutta? Kummallakin näkökulmalla on sijansa, mutta jälkimmäistä soisi minusta painotettavan vielä nykyistä enemmän.

Yhdistämien ei taida olla missään perusteellisesti pohdittavana, eikä se varmaankaan ole tämän vuosikymmenen asia. Blogeja vakavammin yhdistämistä on arvioitu ainakin Janne Aerin väitöskirjassa Oikeussuojan ulottuvuus hallinnossa