Kävin viime viikolla Asianajajapäivillä, jossa kuultiin perinteiseen
tapaan oikeuspoliittisia puheenvuoroja alan vaikuttajilta. Vuosittain
vaihtuvasta teemasta riippumatta puhujat valittelevat yleensä säästöjä tai
lisärahan puutetta. Tällä kertaa tähän oli aivan erityisen hyvä tilaisuus, kun
aamupäivän aiheena olivat Suomen talousnäkymät ja niiden vaikutus
oikeudenhoidolle.
Ympäristö- tai hallinto-oikeudellisia asioita ei kovin
paljon käsitelty. Yleisten tuomioistuinten ja hallintotuomioistuinten
yhdistäminen tuntuu kuitenkin olevan keskusteltavana, ehkä aiempaa vakavammin?
Paneelikeskustelussa ylimpien tuomioistuinten
presidenttien pääviestit olivat erilaisia:
KHO:n Pekka Vihervuoren puheenvuoroista jäi mieleen
leikkausten ja kehysbudjetoinnin arvostelu ja niiden merkityksen suhteuttaminen
koko kansantalouteen: Jos muutaman miljoonan euron leikkauksista seuraa esim.
kaavoitus-, vero-, rakennuslupa-, markkina-, ym. asioissa juttujen
viivästyminen tai päätösten luotettavuuden heikkeneminen, niin negatiivinen
merkitys kansantaloudelle on moninkertainen verrattuna saatuihin säästöihin.
Yleisten tuomioistuinten ja hallintotuomioistuinten yhdistämisellä ei saavuteta
säästöjä, ja se pitäisi pitää erillään säästökeskusteluista. Muutenkaan tuomioistuinlinjojen
yhdistäminen ei ole tarpeen.
KKO:n Pauliine Koskelo tuntui pitävän selvänä, että
leikkauksia tulee joka tapauksessa enemmän tai vähemmän myös oikeuslaitoksen
osalle. Hän painotti, että nyt on aika tehdä rakenteellisia uudistuksia ja laittaa
asiat kuntoon tulevaisuutta silmällä pitäen. Yksi osa näitä uudistuksia pitäisi
olla hallinto-oikeuksien ja yleisten tuomioistuimien yhdistäminen.