maanantai 7. tammikuuta 2013

Ympäristönsuojelulain uudistaminen


Olin laatimassa Suomen Asianajajaliiton lausuntoa ympäristönsuojelulain uudistamisesta.

Lainvalmistelun suurimmat erimielisyydet ovat koskeneet luonnonarvojen sekä energia- ja materiaalitehokkuuden huomioon ottamista ympäristöluvassa. Asianajajaliitto suhtautuu näihin ehdotuksiin kriittisesti ja katsoo myös, että muuta (ehkä tärkeämpääkin) kehitettävää lainsäädännössä olisi:
Asianajajaliitto suhtautuu kriittisesti lainvalmistelun painotuksiin ja korostaa tarvetta kehittää ympäristönsuojelulakia pikaisesti myös muutoin kuin nyt esitetyllä tavalla.  - - Toiminnan sijoituspaikan luonnonarvojen sekä energia- ja materiaalitehokkuuden osalta ei ole lainkaan selvää, että ympäristönsuojelulaki on tarkoituksenmukaisin keino toteuttaa näihin liittyviä tavoitteita. - -  Sen sijaan lainvalmistelussa ei ole juuri käsitelty lupamenettelyjen keventämistä, ympäristönsuojelulain ja muiden lakien rajapintojen selkeyttämistä sekä eri menettelyjen päällekkäisyyksien poistamista. Nämä olisivat kuitenkin asianosaisten oikeusturvan kannalta keskeisiä seikkoja. Asioiden ripeä ja tarkoituksenmukainen käsittely on toiminnanharjoittajien oikeusturvan kannalta tärkeää. Myös lähiseudun asukkaiden ja muiden kansalaisten on helppoa osallistua selkeästi hahmotettaviin ja johdonmukaisesti eteneviin menettelyihin.
Pienenä syrjähyppynä varsinaisen lakiehdotuksen kommentointiin lausunnossa esitetään huoli ympäristölupaviranomaisen riippumattomuudesta ja oikeudellisesta asiantuntemuksesta. Tähän antaa aiheen turvetuotantoa koskeva selvitys:
Nykyisen lainsäädännön ja oikeuskäytännön perusteella esimerkiksi suon ojittamattomuus ei sellaisenaan ole luvanmyöntämisen este - -. Lainvalmistelun tausta-aineistossa kuitenkin todetaan, että "käytännössä luvan saaminen pääosin ojittamattomalle suolle on viime aikoina muodostunut mahdottomaksi". Edelleen todetaan, että "[korkeimman hallinto-oikeuden] ennakkoratkaisuilla ei näytä olleen tosiasiallista merkitystä viranomaisten päätöksentekoon, vaan pikemminkin ne ovat ohjanneet ympäristölupavirastojen argumentaatiota suuntaan, jossa pyritään turvaamaan oikeudellisesti ennalta arvioiden muodollisesti kestävämpään perusteluun (ts. yleensä vesistövaikutuksiin)." (Ekroos, A – Warsta, M: Luonnonarvot ympäristölupamenettelyssä, 2012).  Lainvalmisteluaineistosta välittyy siis kuva, jonka mukaan ympäristölupaviranomaisten viimeaikainen päätöksenteko olisi perustunut systemaattisesti muihin kuin laista ilmeneviin seikkoihin.
Pykäläkohtaisissa kommenteissa lausunnossa kiinnitetään useassa kohtaa huomiota kansalaisten mahdollisuuksiin saada tietoa lain mukaisista päätöksistä:
Lakiehdotuksen mukaan lupapäätös on julkaistava yleisessä tietoverkossa lupaviranomaisen tietoverkkosivuilla. - - Asianajajaliitto ehdottaa, että säännöstä tai sen perusteluja täsmennetään siten, että lupaviranomaista velvoitetaan liittämään tietoverkkoon lupapäätöksen lisäksi tiedot siitä, onko päätöksestä valitettu, sekä valitusten johdosta tehdyt päätökset tai niiden keskeinen sisältö.
 - -[98 §:ssä] on säädetty asian käsittelystä eräissä muissa kuin ympäristölupa-asioissa. Asianajajaliitto katsoo, että myös 98 §:n mukaisen päätösten antamisesta tulisi erikseen ilmoittaa kaikille, jotka ovat tehneet muistutuksen tai esittäneet mielipiteen taikka ovat erikseen pyytäneet päätöstä.
Aluehallintovirastolle suunniteltua valitusoikeutta sen omista päätöksistä epäillään:
On olemassa painavia syitä sen puolesta, että päätöksen tehneellä viranomaisella ei ole valitusoikeutta hallintopäätöksistä, joilla muutoksenhakutuomioistuin on muuttanut viranomaisen päätöstä. Tällaista laajennusta valitusoikeuteen ei ole syytä tehdä tämän lainuudistuksen yhteydessä ilman asian laajempaa tarkastelua. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti