Viime vuonna korkein hallinto-oikeus (KHO) poikkesi
ensimmäistä kertaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) päätöksessä
omaksutusta tulkinnasta. Tänä vuonna Kuopion hallinto-oikeus teki samasta
teemasta päätöksen, joka myös lienee ensimmäinen kerta laatuaan:
hallinto-oikeus poikkesi tietoisesti pari kuukautta vanhasta KHO:n vuosikirjaratkaisusta.
Niinpä näitä mielenterveysasioita on tullut sivusilmällä seurattua, vaikka ne
eivät ympäristöasioihin liitykään.
Kysymys on mm. siitä, riittävätkö pakkohoitopäätöksen
jatkamiseen sen sairaalan lääkärien kannanotot, jossa potilasta pidetään vasten
tahtoaan, vai tarvitaanko aina myös ulkopuolisen lääkärin mielipide. Suomen
mielenterveyslain mukaan ulkopuolista mielipidettä ei tarvita. Hoitavan sairaalan
lääkärien päätös alistetaan kuitenkin hallinto-oikeuden vahvistettavaksi, ja
siellä asian käsittelyssä on mukana myös hallinto-oikeuden lääkärijäsen.
Näytelmä käynnistyi, kun EIT päätti heinäkuussa 2012 (X v. Suomi), että Suomen toiminta oli vastoin
ihmisoikeussopimusta. Suomen järjestelmässä ei ole riittäviä takeita
mielivaltaa vastaan.
Kuopion hallinto-oikeus päätti elokuussa 2012 EIT:n päätöstä
seuraten, että hallinto-oikeus ei voinut vahvistaa hoidon jatkamispäätöstä, kun
se ei perustunut ulkopuolisen lääkärin mielipiteen.
Julkisuuteen asia tuli seuraavassa vaiheessa: KHO arvioi syyskuussa
(KHO 2012:75) asiaa toisin kuin EIT ja Kuopion hallinto-oikeus. Maltillisesti sanoen
KHO otti huomioon ihmisoikeustuomioistuimen pitkäaikaisen ratkaisukäytännön ja
Suomen järjestelmän kokonaisuutena ja katsoi, ettei yksittäinen EIT:n tapaus X v. Suomi osoittanut Suomen
järjestelmän olevan vastoin ihmisoikeussopimusta. Hesari kirjoitti
pääkirjoitussivullaan reippaammin: ”KHO näytti EIT:lle kaapin paikan”.
Marraskuussa 2012 ihmisoikeustuomioistuin päätti, että se ei
ota Suomen valitusta tapauksessa X v.
Suomi suuren jaoston käsittelyyn. Sen heinäkuussa antama päätös siis jää
voimaan.
Tammikuussa 2013 Kuopion hallinto-oikeus palasi teemaan. Se päätti (täysistunnossa, kuten korkein hallinto-oikeuskin syyskuussa), että EIT:n
linjaa on noudatettava KHO:n ratkaisusta huolimatta.
Onko tarinan konna korkein hallinto-oikeus, kun se on
asettunut vastustamaan ihmisoikeuksien kehittymistä ja puolustamaan perusteettomasti
Suomen hallintoa ja suomalaista järjestelmää sekä siinä samalla uhmaa ihmisoikeussopimuksen
korkeimmaksi tulkitsijaksi hyväksyttyä ihmisoikeustuomioistuinta?
Vai kävisikö konnaksi Kuopion hallinto-oikeus, joka ei luota
KHO:n pari kuukautta aiemmin tekemään linjanvetoon eikä jätä siihen tarvittavia
tarkistuksia korkeimman hallinto-oikeuden huoleksi, vaan käyttää resurssejaan korkeimman
hallinto-oikeuden päätöksen korjailuun.
Entä EIT, joka kehittää vanhan ja epämääräisen ihmisoikeussopimuksen
perusteella ilman demokraattista päätöksentekoa yksityiskohtaisia
menettelytapasäännöksiä ja antaa muutaman kuukauden välein puutteellisesti
perusteltuja ja keskenään ristiriitaisia päätöksiä? Tapauksessa X v Suomi 3.7.2012 ulkopuolinen mielipide
olisi ollut tarpeen, tapauksessa Liuiza v. Liettua 31.7.2012 tällaista ei
vaadittu, mutta sitten Sýkora v. Tsekin
Tasavalta 22.11.2012 sillä taas tuntui olevan merkitystä.
Vai ovatko kaikki sankareita, jota käyvät päätösten
perustelujen välityksellä oikeutta kehittävää vuoropuhelua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti