Enontekiössä olevassa Raittijärven kylässä on pysyvää
asutusta, mutta ei tieyhteyttä. Perille pääsee talvella moottorikelkalla. Kesällä
voi patikoida tai ajaa mönkijällä valtatieltä noin 35 kilometrin matkan Raittijärven
polkua pitkin. Polkutie oli päässyt huonoon kuntoon, ja se kunnostettiin
vuosina 2008–2009. Aluspuina käytettiin vanhoja puhelinpylväitä.
Suomen Luonnonsuojeluliittoon kuuluva Lapin
luonnonsuojelupiiri ry vaati ympäristökeskusta kieltämään Raittijärven polun kunnostamisen. Näin
siksi, että rakentamisessa käytetyt puhelinpylväät olivat CCA-liuoksella
kyllästettyä puuta, josta voi liueta ympäristöön mm. arseenia. Ympäristökeskus
hylkäsi luonnonsuojelupiirin vaatimuksen. Luonnonsuojelupiiri valitti
päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen, joka puolestaan kumosi
ympäristökeskuksen päätöksen. Hallinto-oikeus piti vanhojen CCA-kyllästettyjen pylväiden
käyttöä lainvastaisena. Rakentajalla ei ollut ympäristölupaa, vaikka se käytti
polkutiehen jätteitä (eli käytöstä poistettuja pylväitä) ja vaikka jätteiden ammattimainen
hyödyntäminen vaatii ympäristölupaa.
Asia eteni korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka päätti
pyytää asiassa EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisua (KHO 2011:65). Tämän
kirjoituksen otsikko on hivenen rohkea yleistys EU-tuomioistuimen asiasta viime
viikolla antamasta ennakkoratkaisusta (C-358/11). Ainakaan kaikissa tapauksissa
CCA-puiden käyttö ei ole jätteiden hyödyntämistä eikä vaadi sillä perusteella ympäristölupaa.
Asia liittyy kahteen keskeiseen EU-säädökseen.
Jätedirektiivi sääntelee jätteiden hyödyntämistä, ja tähän liittyy läheisesti velvollisuus
hakea jätteiden hyödyntämiselle ympäristölupaa. REACH-asetus puolestaan
sääntelee kemikaalien käyttöä ja yhdenmukaistaa niitä koskevia vaatimuksia
EU:ssa. REACH-asetuksen mukaan CCA-kyllästettyä puuta ei saa luovuttaa lainkaan
yksityiskäyttöön. Käyttö on mahdollista vain tietyissä rajatuissa
käyttökohteissa, josta yksi esimerkki on ammattimainen käyttö silloissa ja
siltarakenteissa. REACH-asetusta ei sovelleta jätteisiin.
EU-tuomioistuimen nyt antaman tuomion olennaisimpia kohtia
on, että REACH-asetuksen määrittelyillä on merkitystä arvioitaessa sitä, mikä
on jätettä ja mikä ei. Tämä merkitys näyttää olevan vieläpä suuri (tuomion
kohdat 62–64). Harkinnanvaraa jää, mutta tuomion perusteella sanoisin pääsäännöksi,
että jos CCA-käsiteltyä puuta käytetään REACH-asetuksessa mainittuihin
tarkoituksiin, ei kyse ole enää jätteen hyödyntämisestä. Ympäristölupaakaan ei
siis vaadita ainakaan sillä perusteella, että kyse olisi jätteiden
hyödyntämisestä. Lopullisesti asian ratkaisee kuitenkin korkein
hallinto-oikeus.
Lyhyemmin vielä muista EU-tuomioistuimen samassa asiassa
käsittelemistä kysymyksistä:
- Kansallisesti ei voida antaa REACH-asetusta tiukempia määräyksiä (kohdat 30–38).
- CCA-puun käyttökohteet on lueteltu REACH-asetuksessa tyhjentävästi (40–42).
- Kun REACH-asetuksessa on sallittu käyttö siltoihin ja siltarakenteisiin, niin KHO:n pitää tulkita, ovatko pitkospuut tällaisia vai eivät – mielestäni EU-tuomioistuin näyttää kannustavan sellaiseen tulkintaan, että pitkospuut käyvät sillasta (44).
- REACH-asetuksen mukaan kyllästettyä puuta ei saa käyttää siten, että toistuva ihokosketus siihen on mahdollinen. Tässä on arvioitava tavanomaista käyttöä ja tehtävä todennäköisyysarviointia, teoriassa joskus mahdollinen ihokontakti ei estä puun käyttöä (49–52).
- Kun arvioidaan yksittäistapauksessa aineen jäteluonteen päättymistä (ns. end-of-waste -ongelma), asiaa ei voida ratkaista ainoastaan jätedirektiivin 6 artiklan 1 kohdan perusteella, joka soveltuu suoraan vain tilanteisiin, joissa vahvistetaan yleisiä arviointiperusteita (54-59)
- Myös vaarallinen jäte voi lakata olemasta jäte (60).
--
Täydennys 4.6.2013: Korkein hallinto-oikeus ratkaisi tapauksen lopullisesti, eikä ympäristölupaaa vaadittu (KHO 2013:102)
